Jäässä, osa II

Hei Ensio,

sen verran hyvin ja kiteyttäen sanoit isasta, että tuohon ei tule paljon lisättävää mieleen. Pari ajatusta kuitenkin.

Isa on avautunut minulle painopisteeltään hyvin abstraktina asiana. Sen pääpaino tuntuu olevan todella laajassa yleisessä ”kosmisen jään” funktiossa. Tämä jäämäisyys ilmenee kiteyttämisenä, asioiden kasassa pitämisenä. Isa pitää erilaisia kokonaisuuksia yhtenäisinä. Initiaatin kohdalla tämä kiteyttäminen ilmenee selkeiten ehkäpä persoonatason egon kautta. Ego on kiteytymä itsen kokemisesta. Mikäli initiaatilla on liikaa isaa, hänen egonsa ja sen dynaamiset rajat ovat kuin asenteellisessa jäässä, jämähtäneet joustamattomasti paikoilleen suhteessa muuttuviin tilanteisiin ja elämän haasteisiin. Jos taas isaa ei ole tarpeeksi yksilön elämän kokonaisuudessa, hänellä ei ehkä ole ”selkärankaa”; selkeitä linjoja ja periaatteita joiden kanssa tehdä valintoja ja päätöksiä.

Hyvänä peilinä isalle on tulinen fehu, futharkin ensimmäinen riimu.

-Tapio kotkavuori